Vedenkantoa kuten vanhoina hyvinä aikoina

Päivittäisiin arkirutiineihin kuuluu veden kantaminen, josta on oikeastaan muodostunut perheen yhteinen mielekäs harrastus. Eipähän ole tarpeen käydä erikseen kuntosalilla, sillä lihasharjoittelu tulee kyllä vettä kotiin kantaessa. Lähes joka toinen aamu lähdemme yhdessä polkupyörillä lähellä olevaa lähdettä kohti. Talviaikaan lumien tultua pyöräily oli ensin haasteellista, mutta saimme ostettua kunnolliset talvirenkaat, joten nyt joka paikkaan voi matkustaa kätevästi pyörällä. Auton käyttäminen ei tule kysymykseen, sillä emme aio olla osallisia maailman saastuttamiseen, öljyvarojen tuhlaamiseen ja ilmakehämme pilaamiseen. Matka ei oikeasti ole niin pitkä, että siihen tarvitsisi pyörää käyttää, mutta mieheni rakensi vanhoista lastenvaunuista pyörän perään matalan tavaravaunun, johon voimme lastata kunnolla vettä tai mitä tahansa muita tavaroita, joten vesi saadaan lastattua kätevästi kärryyn.

snow-bike-1093158_960_720Vesi virtailee kirkkaana pienen puron läpi järveen, jonka varrella lähde on. Puro on oikeastaan niin pieni, ettei sitä huomaa, sillä se on pääasiassa maan alla, mutta talvisin puron loppupään huomaa sulaneesta lumesta. Lähteellä käy talvisin vähän väkeä, sillä se on pienen rämeikön takana ja on normaalimpaa nähdä eläinten jälkiä, kuin ihmisten. Muutamat naapurit käyvät hakemassa juomavettä kesäisin, mutta muuten me olemme lähteen ainoat lähes päivittäiset asiakkaat.

Pintaveden puhdistamisen jälkeen saadaan vesi kauhottua viiden litran kanistereihin. Samalla kun minä kyykin lähteellä kauhomassa varovasti vettä, mieheni kantaa täydet vesikanisterit kärryymme. Lähde on aika matala, joten on oltava tarkkana, ettei kauha osu pohjaan, koska mutaista vettä ei ole kiva juoda. Useimmiten vedenkantopäivän kunniaksi lämmitämme kuuman saunan, sillä vedenhakureissulla ehtii hiota ja viilentyä ja sauna lämmittää sopivasti. Kylmimpään aikaan oli toki saunottava samana päivänä, sillä talvella vesi oli jo jäässä seuraavana päivänä. Pesuvesi on saunassa, mutta juomavesi ei sisätiloissa onneksi pääse jäätymäänkään, onhan sille oma paikkansa puuhellan vieressä. Itse olen innokas leipoja, joten puuhella on korvaamaton väline veden lämmittämiseen, kokkaamiseen ja koko keittiönkin lämpiämiseen. Kun vesi on saatu onnistuneesti pakattua kärryihin, vaapumme matkan takaisin kotiin pyörien ja painavan lastin kanssa. Olen oppinut ajelemaan talvipyörällä jo sujuvasti, ja kuntokin tuntuu kasvaneen vedenkannon ja pyöräilyn myötä. Veden hakemisesta on tullut kuin vahingossa yksi päivittäisistä lempirutiineista.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *